Tietoa Bongosta, Justuksesta Ja Jesperistä
Nimi:
Justus
Sukupuoli: uros
Rotu: Beagle
Kennel, josta haettu: Kankkila
Väritys: kolmivärinen, musta, ruskea ja valkoinen
Syntymäaika: 18.04.1999 - 27.02.2010
Erityispiirteitä: päässä rasvapahkura, sekä musta, nuolimainen
kuvio päässä, vanhemmiten haalistunut pois. Takana oikean jalan
yläpuolella selvästi erottuva, valkoinen alue.
Kuvassa Justus pentuikäisenä narussa.
Koiran silmin:
Kun olin pentu, niin sain tietää emoltani Ämmältä,
että meidät myydään ihmisille. En tajunnut sitä ihan heti, mutta
sitten joku pariskunta tuli, haki yhden urospennun ja vei sen.
Silloin
Ämmä sanoi: "Kasvattajamme myy aikanaan sinutkin, toivonkin siksi,
että saisit hyvän kodin." Sitten meitä tuli katsomaan pariskunta,
jolla oli nuorehko mies mukanaan. Varsinkin mukana tullut
nainen vaikutti mukavalta, samoin se nuori mies. Sitten kasvattajani
sanoi sille nuorelle miehelle: "Hae sieltä pihalta rautalankaa,
etteivät
nuo karkaa." Hän haki.
Sitten se tapahtui, kasvattaja sanoi: "Otetaas tämä pulleamasuinen
pentu." Pelästyin hieman, sehän tarkoitti minua! Minut ojennettiin
sille
naiselle, joka kantoi minua sylissään pois emoni luota. En
muista
juuri mitä ne puhuivat, mutta jotain juttuja ne kirjoittivat, sitten
paperisia ja värikkäitä ihme pikkulappuja, joissa luki jotain, (ihmiset sanoivat niitä seteleiksi) annettiin kasvattajalleni ja minut vietiin sylissä autoon ja niin alkoi
matkani uuteen
kotiin. Ajomatka oli outo tietenkin, mutta silti autoreissu
oli kiinnostava kokemus.
Minua tietysti pelotti, koska Ämmä oli kertonut
kuulleensa huhua, että jotkut ihmiset
piiskaavat koiria mitä oudoimmista syistä. Lopulta olimme perillä
ja
pääsin narunpäähän sidottuna ulos autosta. Sisällä tietysti lorautin
lattialle koska en vielä hallinnut rakkoani kunnolla.
Nyt iski pelko, että risua tai moiteryöppy tulee. Mutta ei, joku niistä haki jonkun rievun
ja sillä pyyhki lirut lattialta pois. Koska minut oli nimetty
Justukseksi, niin he kutsuivat minua sillä nimellä elinvuosieni ajan. Se pojankloppi
oli
hieman ankara, mutta oikeasti se halusi tehdä selväksi, että en saa
määrätä talossa. Pitkän ajan kuluessa opin, ketkä ovat minun
johtajiani täällä.
Kun nyt olen siellä jossain, niin olin kovin huolissani talosta,
josta lähdin pois ikuisuuteen. Bongo, joka oli ollut samassa
talossa ennen minua, vakuutteli häntää heilutellen merkkinä
ystävyydestä, ettei tarvitse olla huolissaan. Sitten sain
tiedon, että taloon on tuotu uusi beaglen pentu, se on nimeltään
Jesperi ja näyttää olevan aika leikkisä ja touhukas. Vuosien aikana se
kasvoi ja puolustaa taloa haukkuen ahkerasti, jos näkee jotain
outoa tai sille vierasta. Hyväksyn sen seuraajakseni, onhan se
sentään saanut talossa hyvän hoidon. Nyt voinkin lähteä tästä
Bongon kanssa, joka ei näytä vanhenevan lainkaan enää; kohti
kukkaniittyjä ja sieltä edelleen kohti metsää, jonka puissa
roikkuu puruluutikkuja ja koirankeksejä. Eipä muuta kuin pitkää
ikää uudelle seuraajalleni Jesperille!
Vuosien saatossa olin omaksunut talon
tavat. Joskus sattui myös
aika
epämieluisia tilanteita. Kerran näet livistin pelloille nuuskimaan
maita
ja sain jonkun vieraan eläimen vainun. Se nuori mies lähti perääni
ja
kipitin polkua pitkin hajun perässä läheisen talon pihalle. Siellä
oli vastassa hyvin tyly koira, joka alkoi murista ja jahtasi minua.
Ainut
keino paeta oli juosta sen nuoren miehen luo ja lähellä hän olikin onnekseni. Hän otti minut syliin ja se kauhea hurtta kutsuttiin
takaisin.
Kuulin, miten joku miesääni kysyi, että: "Tekikö se sille mitään?" Se
nuori mies huusi, että: "Ei tehnyt." Sitten minut vietiin sylissä
takaisin
kotiini.
Minulla oli tapana tehdä joskus hieman
jäynää, otin sukkia tai
vanhan
rievun, joskus ärähdin koska halusin leikkiä sukilla. Sitten
he antoivat minulle jotkut risat tohvelit, niitä minä retuutin
mielelläni. Nukuin
öisin vanhassa matkalaukussa. Mutta kun kasvoin, niin nukuin öisin
lattialla tai päivisin sängyssä yleensä peiton
päällä. Joskus ihan tuossa syksyllä satoi
jotain outoa taivaalta. Ihmiset
kutsuivat sitä lumeksi. Siis lunta? Mitä se oli ja oliko se
syötävää?
Päätin kokeilla ja nappasin hiutaleita suuhuni, ne olivat kylmiä ja
sulivat suussani. Aluksi tätä lunta satoi vähän, sitten sitä satoi
aina vain enempi. Talvella pidin siitä, kun sain hyppiä lumessa
läheisellä pellolla omistaja mukanani. Asia oli nyt selvä, hän oli
lauman johtajauros jota kunnioitin ja hän palkitsi kuuliaisuuteni
antamalla herkkupalan. Yleensä koirankeksin, mutta joskus sain
juustonpalan, joka oli hirveän hyvää.
Sitten tuli aika vuodesta, jolloin
perheessä oli kauheasti tekemistä
ja he puhuivat jostain joulusta. Mikä oli joulu? Jotain sain tietää
edes, ihmisillä oli joku kumma tapa kirjoitella paljon pahvilappuja
joissa oli joku kuva jokaisessa, he sanoivat niitä joulukortiksi.
Kun se nuori pojankloppi huomasi, että en tunnu olevan perillä
asioista, hän kertoi minulle näin: "Jouluna syödään erilaisia ruokia
ja sinäkin saat lahjan, jos olet kiltti." Lahjan? Siis hetkonen,
mitä
hän tarkoitti? Onko ihmisillä tapana jaella lahjojakin? Ilmeisesti
oli, kun näin joskus jonkun heistä käärivän jotain värillisen paperin sisään. Niinpä niin, näin kun heistä joku
laittoi uunin päälle, sitten sinne
laitettiin valtava lihanpala, jota sanottiin kinkuksi. Tiesin
hajusta,
että jotain hyvää sen täytyi olla. He laittoivat myös kinkun
päälle happaman tuoksuista, tahnamaista ainetta, jota he kutsuivat sinapiksi. Sitten myöhemmin sisään tuotiin ihka aito kuusi
ja ihmettelin, mikä tarve ihmisillä on tuoda kuusipuu sisälle?
Kuulin, että kuusi koristellaan.
Asiassa oli perää, kun kaapista
otettiin joku laatikko pirtissä olevan keinutuolin päälle ja sieltä
otettiin esiin erilaisia palloja, jotain hassuja nauhoja joita he
sitten alkoivat laitella pitkin kuusta. Lopulta koitti erilainen
päivä,
oli rauhallista, musiikki soi hiljaa ja televisiosta he katsoivat,
kun
joku mies puhui parvekkeella väkijoukolle jotain joulurauhasta.
Samassa muistin, Ämmä kertoi siitä minulle kun olin ihan pentu,
se on julistus, jolloin eläimet saavat olla rauhassa ja niin se
olikin. Minä sain olla rauhassa.
Sitten koitti tapahtuma, jolloin
pirtissä ollutta pöytää katettiin
mitä erilaisin herkun, haistoin keittiöstä kinkun tuoksun, mutta
myös muita tuoksuja haistoin, kuten juuston ja lohen tuoksun.
Jäin keittiöön seuraamaan tapahtumia. Ruokaa laitettiin mikroaaltouuniin yksi kerrallaan. Kunnes koitti minulle mieluisa hetki;
alkoi syöminen. Sain maistaa itsekin palan kinkkua, mikä oli
tosi hyvää!
Kohta perhe teki lähtöä jonnekin, mutta mihin? He puhuivat
jotain jostain kynttilöistä. Menin tutkimaan tilannetta, mutta
jäin yksin taloon. Hetken ulistuani (koska en halunnut olla
yksin) minä päätin itsekin osallistua joulunviettoon ja päätin
koristella lattian tyynyn avulla. Revin tyynyn auki ja
ravistelin siitä pehmeää pumpulia lattialla. Kotiin tultuaan he
toruivat minua aluksi mutta sitten he siivosivat lattian
makuuhuoneesta. Kuulin kun tämä nainen sanoi, että "Katsokaas,
Justushan osallistui myös joulunviettoon." Illemmalla he
alkoivat jaella jotain värikkäitä paketteja toisilleen. Minäkin
sain lahjoja, kuten mainitakseni uuden leikkikalun, sekä uuden
ruokakupin ja puruluutikkuja tai koirankeksejä. Se oli minun
ensimmäinen jouluni.
